| suomenhevostamma | ||||||||
| Rotu | Risteytys | Sukupuoli | tamma | Reknro | (Halin vanha punanen) | |||
| Syntynyt | 1835 | Maa | Suomi | Emälinja | ||||
| Säkä | 148 cm (arvio) | Väri | prt, ti | |||||
| Kasvattaja | Nevalainen Juho, Pielisjärvi | Omistaja | Nevalainen Juho, Pielisjärvi, Suomi (1835) Tolvanen Pekka, talollinen, Pielisjärvi, Viesuu, Suomi (1835-1839) Nevalainen Juho, Pielisjärvi, Suomi (1839 ->) | |||||
| Siirtohistoria | Jälkeläisluokka | Jälkeläiset | 2 jälkeläistä | |||||
| Muuta | "Seuraavana vuonna [1835] teki Arapialainen punasen tammavarsan. Mutta Raha-Jussi [Hyvärinen] ei tahtonut nähdä koko varsaa. Käski vaan renkinsä Antti Jynkän viedä tamma varsoineen Hyvärisen korpeen ja kurikoida varsa sekä haudata se halveksitun isänsä viereen. 'Maatkoon siellä koko Vasilin oripukeron suku, ettei kukaan pääse sanomaan, että Halin Arapialaisen jälkeläisissä juoksoo noin halpa-arvoista verta', huusi hän vielä Antin jälkeen. Mutta emäntä Maripa juoksuttikin navetan taitse salavihkaa viinapullon Antille ja rukoili häntä armahtamaan varsaa, sillä kun isännän viha lauhtuisi, niin jättäisi hän kyllä varsan elämään. Hän ymmärsi yskän, vaikkei mitään virkannut. Muutaman tunnin päästä palasi Antti Hyvärisen korvesta ja kehui isännälle tehneensä työn käsketyn ja järettömän. 'Mitäs emä meinasi kun yksin jäi', uteli isäntä. 'Mitäs muuta kuin ravaili kahakäteen pitkin niittyä hirnuen ja hätäillen. Kunhan vaan ei särkene itseään! Mutta omapahan on isännän asia, kun teettää järettömiä rengillään', vätysteli Antti. Pilkan ilme piileskeli hänen silmissään. Emännän viinakin oli tehnyt vaikutuksensa sekä puheen lahjaan että silmän siristykseen. Oikein teki Antin sydänalukseen pehmoista, kun hän kerrankin pääsi moittia natuuttamaan karjasluontoista isäntäänsä. Eikä se isäntä edes karmistanut vastaankaan! Hyppäsi vaan äänettömästä päästä seisaalleen, sieppasi leivänpuolikkaan kainaloonsa ja läksi juoksemaan kuin henkensä edestä Hyvärisen niitylle päin. Renki Anttia se vaan nauratti! Isäntä juoksi kuin mieletön. — Ei näkynyt Hyvärisen niityllä tammaa. Hän juoksi joka sopukkaan, kierteli joka silmäkkeen, joka pajupehkon. Läähättäin jäi vihdoin kuulostamaan, milloin huohotti kuin pajan palje, milloin taas pidätti henkeään, tuska sydämessä. — Jo kalahti tamman kello! Jaa viepä aivan läheltä! Siinä makasi emä rauhallisena pajupehkon siimeksessä ja siinä loikoi sääret suorana sievä punainen varsa — ilmielävänä. Raha-Jussi puhutteli emää, syötti leipää ja taputtelipa jo pikkuvarsaakin. Lepäiltyään vei hän sitte molemmat tyytyväisenä pihaan. Hänestä tuntui kuin olisi hän saanut Arapialaisensa toistamiseen lahjaksi.Renkinsä Antti Jynkän kutsui hän ilman muita tarinoita 'puheilleen porstuan pohjakammariin'. Siellä hän vei hänet lahviniekalle piironkikaapilleen, aukaisi lahvin ja kaatoi ryyppylasin täyteen: 'ota!' Ja Antti otti. — 'ota toinen!' Ja Antti otti toisen. — 'ota vielä kolmas! Sinä olit viisas, minä tuhma!' Ja Antti otti vielä kolmannenkin, mutta ei malttanut olla vähän kiusottelematta nolostunutta isäntäänsä. 'Olisin minä ryypyn saanut emännältä, vaikkette tekään olisi antanut. — Emäntä tässä talossa se järjenpesä onkin! Se kun asiat itsekseen aattelee, niin se sitten sattuu aina justiin. Jollei nytkään emäntä olisi minua kieltänyt teidän äkäpäistä käskyänne täyttämästä, niin olisi varsa mennyt ja kukatiesi vielä Arapialainenkin. — Mutta eipä siltä! Siltähän se elukka kuolee, jolla elukka on.' Antti rykäisi mennessään, kun hän katosi kammarin ovesta taakseen katsomatta. Syksyllä möi Raha-Jussi tämän äpärävarsan naapurilleen talolliselle Pekka Tolvaselle Viensuun kylään N:o 3 (nyk. Määttälä), sillä hän toivoi vielä saavansa Arapialaisestaan monta parempaakin tammavarsaa. Arapialainen varsoikin Sarkkilan oriista vielä monta kertaa, mutta kaikki olivat varsat oriita. Niitä lienee käytetty siitosoriiksi paikkakunnalla jonkun aikaa, mutta niiden seuraavista vaiheista ei ole kellään tietoja. Kun Arapialainen alkoi vanhentua, eikä yhtään tammaperillistä syntynyt, täytyi Halin isännän ostaa Tolvaselta takaisin se sama hevonen, jonka hän varsana oli halveksien hyljännyt ja olikin siitä kasvanut komea ja hyvärakenteinen noin 10 kort. korkea emätamma. Tästä punarautiaasta tähtiotsaisesta tammasta tuli sitten Halin kannan toinen kantaemä ja niin täytyi Raha-Jussin sittenkin tyytyä siihen, että Halin hevoset polveutuvat kuin polveutuvatkin 'torpan Vaselin hylkyoriista'. Tämä Tolvaselta takaisin ostettu tamma käy vielä nytkin vanhemman kansan kesken Halin 'vanhan punasen' nimellä."(Hevoshoitolehti 1913) | |||||||
Onko tiedoissa puutteita tai korjattavaa? Jätä palaute
| suomenhevosori (Vasilin, Pielisjärvi) FIN sh 
| ||||
| Arapialainen rt FIN ox
| ||||
 Lisää tälle kuva... |