Jaakko Tt 118 - Sukuposti

Jaakko / Jaakko I
Rotu	Suomenhevonen		Sukupuoli	ori	Reknro	Tt 118, ro Längelmäki, Tt 129, Tt 146, Tt 173, Tt 197, Tt 231
Syntynyt	1864		Maa	Suomi	Emälinja
Säkä	147 cm		Väri	trt (ei merkkejä)
Kasvattaja	Palomäen talo, Keuruu, Vilppula		Omistaja	Hissa Kaapo, torppari, Keuruu, Suomi (1865) Ristimäki, torppari, Liukon tila, Keuruu, Suomi (1866-1869) Valkiniemi, talollinen, Keuruu, Suomi (1869-1871) Havu N., talollinen, Jämsä, Suomi (1871-1872) Knaapila Jaakko, maanviljelijä, Luopioinen, Suomi (1872) Jaakkola J., talollinen, Längelmäki, Suomi (1872-1875) Häkkinen, Suomi (1872) Porvoon Hevossiitos Laitos, Porvoo, Suomi (1875-1876) Modeen H., maisteri, Porvoo, Suomi (1876 ->) Mäenpää, talollinen, Pihlajavesi, Suomi (1885-1866)
Ennätykset	56,6	Startit	Voitto- ja sija%		Voittosumma
Siirtohistoria			Jälkeläisluokka		Jälkeläiset	32 jälkeläistä
Muuta	vaikutti ruununorina Hämeessä sekä viimeiset elinvuotensa Itä-Uudellamaalla "Ernst Fabritius antaa Jaakon ulkomuodosta seuraavan kuvauksen: Jaakko Tt 118 oli väriltään tummanrautias, 147 cm korkea, kaunis ja suomalaistyyppinen ori. Sen aikaisissa kuvauksissa sanotaan oriilla olevan pitkä ja kauniisti kaartuva kaula, joka kuitenkin on sopsuhtaisen leveä. Rakenteeltaan Jaakon sanotaan olleen tanakkatekoisen, pitkärunkoisen ja -selkäisen, joka oli hieman pehmeä. Hyvärakenteiset jalat olivat - oriin kovakätisestä käsittelystä huolimatta - vielä vanhanakin erittäin hyvin säilyneet, joskin vuohiset olivat jossain määrin rasittuneet. Jaakon luonne oli ensiluokkainen: vireä ja rauhallinen. Liikkeiltänsä Jaakko oli kevyt, nopea ja säännöllinen. Jaakko palkittiin Turussa v. 1881 VIII yleisessä maatalousnäyttelyssä I palkinolla (200 mk) ja hopeamitalilla sekä julistettiin näyttelyn parhaaksi oriiksi. Moskovan suuressa maat.näyttelyssä vuonna 1882 Jaakko sijoittui 7. sijalle pienempien hevosten luokassa. Vuonna 1872 Hämeenlinnassa pidetyissä työhevoskokeissa palkittiin Jaakko III palkinnolla." - Suomalaisia kantakirjaoriita I "Jaakko on pieni, rautias, 9 korttelia ja 5 tuumaa lautasilta (147 cm), korkeuteensa nähden erittäin pitkä hevonen, selkä ehkä liian pitkä, ja kun se sitäpaitsi on joko luonnostaan tai vaivautumisen tähden painunut, häiritsee se oriin muuten hyvää kokonaisuusvaikutusta. Pää on kaunis huolimatta raskaista leukaperistä ja jonkun verran syvään painuneista silmistä, joista veitikkamaisuus hiukan pilkistää. Kaula on pitkä ja kauniisti kaartuva. Kyljet, risti ja jäsenet ovat hyvät. Jalat ovat paljosta vaivaantumisesta huolimatta erittäin voimakkaat ja hyvin muodostuneet. Jaakko ei koskaan hivuta eikä polje kantapäitään. Se liikkuu ihmeteltävän kepeästi, niin että näyttää siltä, että se pikemmin liukuu pitkin maata kuin juoksee, niin huomaamattomasti 'se siirtelee jalkojaan kovimmassakin vauhdissaan. Juoksu on erikoisen puhdasta. Jos vertaamme äsken esittämäämme selostusta Jaakosta oleviin kuviin, niin tuntuu siltä, että ne kyllä useassa suhteessa ovat yhtäpitäviä sekä vikoihin että hyviinkin puoliin nähden ja yleensä kokonaisvaikutukseenkin nähden. Fabritiuksen kuvauksesta ja Ravisporttikalenterissa olevasta kuvasta päättäen olisi Jaakon kaula todella nykyaikaisen käsityksen mukaan vähemmän suomalaiselle hevoselle tyypillinen, kun se sitä vastoin Hevoshoitolehdessä olleen kuvan mukaan olisi parasta lajia (vrt. kuva siv. 8.). Kuinka asian laita todellisuudessa lienee ollut, on tämän kirjoittajan mahdoton sanoa; mahdollisesti joku vanha tarkkasilmäinen hevosmies vielä voisi tähän asiaan selvitystä antaa. Muutenkin tekee Ravisporttikalenterissa oleva kivipainoskuva huomattavasti kepeämmän vaikutuksen kuin usein mainittu valokuva Hevoshoitolehdessä y.m." (Jaakko I:n Tt 118 suku, kirj. Rurik Pihkala)