| Härmänpoika / Hämäränpoika / Vanha Härmänpoika | ||||||||
| Rotu | Suomenhevonen | Sukupuoli | ori | Reknro | Tt 904, Tt 1006, Tt 1098, Tt 1151, Tt 1162, Tt 1246, Tt 1252, Tt 1345, Tt 1385, Tt 1405, Tt 1492, Tt 1544, Tt 1666, Tt 1684, Tt 1722, Tt 1778, Tt 1796, Tt 1823, Tt 1884 | |||
| Syntynyt | 1881 (kuollut 28.7.1893, jäykkäkouristus) | Maa | Suomi | Emälinja | ||||
| Säkä | 148 cm | Väri | m | |||||
| Kasvattaja | (Alahärmä) | Omistaja | Lagerstedt, Lapua, Suomi Hakola J., talollinen, Alahärmä, Suomi (1886) Hakola G., talollinen, Alahärmä, Suomi (1887) Volff/Wolff Albin., tilanomistaja, Ilmajoki, Suomi (1887-1891) Aaltonen K., itsellinen, Saarjärvi, Suomi (1891) Heimnerg A., talollinen, Orimattila, Suomi (1892-1893) Puhtila Viktor, Hollola, Suomi (1893) | |||||
| Ennätykset | 48,4-5.47,5 (3 v.) | Startit | Voitto- ja sija% | Voittosumma | ||||
| Siirtohistoria | Jälkeläisluokka | Jälkeläiset | 69 jälkeläistä | |||||
| Muuta | "Kauttaaltaan "kova", varsinkin jalat olivat suuriniveliset ja harvinaisen lujat varustettuina lisäksi hyvillä kavioilla." -- Suomalaisia kantakirjaoriita I "Härmänpoika Tt 904 oli 10 korttelia korkea, musta, suhteellisesti rakennettu, hyväjalkainen ori. Poikasena kun sen näin, jäi mieleeni sen suuri rinta, suuret lapalihakset, laajalihaksinen, täyteläinen lautanen, lyhyehköt karvaset jalat ja suuret jouhet - ja sen juoksijamaine: parasta ennätystä en nyt muista eikä ole tällä kertaa tilaisuus sitä nähdä virallisista papereista. Syntynyt oli Härmänpoika v. 1881 Alahärmässä. Jo nuorena herätti to tanakka miellyttävän näköinen ori niin suurta huomita juoksulahjoillaan, että joku hevosiin innostunut rahamies osti sen pois kasvattajaltansa. Siihen aikaa oli vielä ns. ohjasmiehen taito harvoilla, valituilla. Hevosmiehemme olivat siihen aikaan paljon yksipuolisempia, eli ainakin oli monipuolisempia hevosmiehiä paljon harvemmassa kuin nykyään. Tässä tekisi mieleni huomauttaa, että hevosmiesten kehitys on mennyt eteenpäin ainakin yhtäpaljon kuin hevostenkin, ellei enempikin - siitäkin ajasta lähtien. No niin, Härmänpoika sai uuden omistajan ja sille etsittiin taitavaa ajajaa, ja omistajan mieleinen löytyi Keski-Suomesta, juuri Saarijärveltä. Siellä kävi ja oleilikin nyt usein tuo vihainen karhumainen pohjalainen ori. Härmänpoika oli todellakin saanut sopimattoman hoidon ja kohtelun kautta auttamattoman arkuuden korvainsa seutuun ja tullut siitä, ainakin jonkun verran, vihaiseksi. Muistan vieläkin selvään sen kauhun, mikä minulla oli niinä aikoina poikamaisissa mielessäin: uskoin, että kaikki pohjalaiset eteenkin Härmäläiset miehet ovat puukkojunkkaria ja oriit siellä ihmissyöjiä. Pelkäsin koko Pohjanmaata! Lienee sitä nyt jälkeenpäin pelännyt jo jotkut muutkin... Härmänpoika siis kävi Saarijärvellä ja rakastelikin jonkun verran kulkeissaan. Paljon ei kuintekaan tuolle, kallismaksuiselle, vihaiselle oriille tammoja viety, kun omalla seudulla löytyi halvempimaksuisiakin ja siivoja oriita. Kuitenkin jäi jokunen varsa. Huomatuin näistä oli kuuluisa Extra Tt 2471, jota pidettiin aikoinaan yhetnä maamme parhaimmista tammoista. Jäi joitakin muitakin, jotka nuorena joutuivat pois seudulta. Muutamilta Härmänpojan tyttäriltä ei saatu varsoja. Jäi näistä käynneistä kuitenkin pysyvääkin jälkeä, mm. kantakirjaori 447 Halju ei ollut varsin kaukana Härmänpojasta ja tätä käytettiin useana keväänä runsaasti seudulla siitokseen. Paitsi tätä, moni muu saarijärveläinen hyvä hevonen ottaa alkujuurensa niiltä ajoilta." (J. H. Vesterinen, Saarijärvi helmikuu 1920, julkaistu Hevoshoitolehdessä 3/1920) "Suomen juoksijahevosesta kirjoittaa Suomalaisessa hra K. J. Varvikko: Härmänpojan suku on osoittautunut erittäin soveliaaksi lähtö- tahi kantaroduksi Suomen työ- ja juoksijahevoselle, jota pitäisi Suomen maanviljelijäin erityisesti kehittää. Itse Härmänpoika oli tosin verrattain pieni, noin 10 korttelia, mutta ruumiinrakenteeltaan erittäin jäntevä, muodollinen ja sopusuhtainen, rinta leveä, jalat litteät ja suorat. Paitsi näitä hyviä tyypillisiä ominaisuuksia oli Härmänpoika viimeisen päälle vireä ja joutukulkuinen - ominaisuuksia, joille hevosmiesten aina täytyy antaa suuri huomio, erittäin näin harvaan astutussa ja kulkuneuvoilla vähän varustetussa maassa. Jotapaitsi tämä juoksija oli siitä hyvä, että se jätti jälkeläisiinsä samoja hyviä ominaisuuksia. Tosin se oli jostakin huonosta kohtelusta saanut liian vihaisen luonteen, mutta se ei ole seurannut perintönä jälkeläisille. Aikoinaan esiintyi Härmänpoika pitkät ajat voittajana maamme kilpa-ajoradoilla ansaiten mainetta ja rahaa, mutta ansaitsee, vaikka onkin jo manan majoilla, vieläkin muistoon johtaa." (Uusi Aura 68/1902) "Juoksijaori Härmänpoika kuollut. Tämä tunnettu ori on viime kuun 28. p. kuollut omistajansa talolliselta Viktor Puhtilalta, Hollolan Toivolassa. Ori oli saanut pienen naarmun kaulaansa, josta syntyi verenmyrkytyksn tapainen kankutauti, jota kesti seitsemän päivää. Niska kääntäytyi taakse, hengitys oli raskas, ruokahalu kerrassaan lopussa ja suu puristettuna tiukkaan, jotta oli vaikea saada mitään lääkkeitä tai rieskaa maitoakaan sisään, jota muuten tästä taudista kuulutaan hyvällä menestyksellä annettavan runsaammissa määrin. Härmänpoika oli aikansa parhaita juoksijoita, ja sen maine maassamme kyllä tunnetaan. Mutta kuuluisa oli se myöskin äärettömästä vihaisesta luonteestaan, jonka vuoksi sitä oli hyvin vaikea hoitaa." (Uusi Suometar 175/1893) | |||||||
Onko tiedoissa puutteita tai korjattavaa? Jätä palaute
| Poika Tt 627 vm 146 cm s. 1877 FIN 58,5 sh 
| Nigro Tt 251 m 150 cm s. 1867 FIN rist
| Herkules Tt 9 2.11,4 rn 153.5 cm s. 1858 FIN | ||
| sekarotutamma (majuri Ullnerin) FIN | sekarotuori (Kokemäen kartanon) | |||
| Musta Tt 212 m 142.5 cm s. 1865 FIN 2.03,9pi sh
| ||||
| Murto (synt. Vöyrillä) m 150 cm (arvio) s. 1870 FIN sh
| Perä (synt. Isokyrössä) m 149 cm s. 1867 FIN sh
| |||
| Pruuni (synt. Vöyrillä) rn 148 cm s. 1866 FIN sh
| ||||
| Sukutiedot | |||||
| Sukusiitosaste | 0.000 % | Täysiä sukupolvia | 1 | Kauimmainen sukupolvi | 2 |
| Yhdistelmät | |||||
 |  Lisää tälle kuva... |